Joulukalenteri, päivä 21

Luukuista ei kannattane edes mainita. Jäivät vallan alkutekijöihinsä.

"Äkkiä vaan heipat, kun pitää roudata risut Pukilta piiloon."

Tämä kasvoi ja kukki vielä marraskuun alussa.

Joulukalenteri, luukku 3

Kun oikea joulukalenteri puuttuu,
täytyy ajan kuluttamiseksi tiirailla ja odotella tonttuja nenä ikkunassa.

No sittenkin!

No kyllähän sitä lunta tuli ovista ja ikkunoista. Vieläkin tulee lisää. Eilen tarvottiin metsässä polviin (minua) asti ulottuvassa hangessa! Harmi vaan, että oli jo niin pimeää. Aamulenkit sen sijaan tehdään näissä ympyröissä. Näissä aurausjäljissä me oltiin ensimmäiset!

Unikin maistuu, paikasta viis!

Tekisi itsekin mieli, mutta vielä riittää puuhailtavaa ennen loman alkua.

Il neige!

Lunta, vaikkei nyt sentään ihan ovista ja ikkunoista. Vaikka kylmä ei olekaan kivaa, tulee aina niin tyytyväinen olo, kun pääsee kurasta eroon. Loska on aina miellyttävämpää, kun ei tarvitse pestä neljää tassua, vaan pelkkä kuivaaminen riittää aina seuraavaan imurointiin saakka.

(Kuvien lisääminen tökkii nyt jostain syystä. Täytyy hieman perehtyä vikaan.)

Vuorille

Vuoret.. Yksinäiset vuoret, kaukaiset vuoret. Hillovuoret. Eikös Muumipeikko joskus lähtenyt Hillovuorille? Vai oliko se se, kun Muumimamma lähti etsimään sieltä isoäidin reseptissä mainittuja marjoja, kun sille iski kokkauskriisi? Jotenkin tähän nyt liittyy jotain..

Kuvan vuoret olivat kaukana ja siksi sinisiä. En kyllä tarkalleen tiedä miksi.

Grasse matinée

Sunnuntaista on moneksi. Pullantuoksuakin oli.

Sää vaihtelee

Aamuisin on harmaata ja sataa.

Saatiin sentään hieman aurinkoa, mutta vain hieman.

Salaa nukahtanut..

Hevosraiteilla kameran kanssa

Ohiraiteille menee niin että paukkuu, mutta väliäkö kovastikaan :) Selailin otettuja kuvia ja haaveilen Kamerasta. Kaivoin filmijärkkärinkin laukustaan ja sihtailin sillä tyhjää. Tuntui kotoisalta, vaikka hieman isolta kaikkien pokkaritsuumailujen jälkeen. Muutama palkkapäivä saa vilahtaa ohi, että semmoinen onnistuu, mutta onpahan aikaa tehdä harkittu päätös. Niissä mä olen hyvä. (Kun joskus päättäisi jotain..)

Kamera olisi hyvä olla mun suht pieniin käsiini sopiva. Ehdottomasti mahdollisuus käsintarkennukseen sekä todellista sarjatulitusta (filmijärkkärillä kuvaisi ehkä kävelevää norsua). Myös etsimestä on mukava nähdä reaaliaikainen tapahtuma ja automaattitarkennuksen olisi hyödyllistä seurata kohdettaan myös syvyyssuunnassa. Näitä kuvatessa tuli gigan muistikortilleni ähky (oli siellä jo alkupalojakin), kun kuvattava keksikin, ettei aidan vieressä ole mukava juosta.

Lisäksi mä olen kovin laiska rajaamaan kuvia myöhemmin koneella. Tsuumiobjektiivilla se onnistuu mun ominaisuuksilla paremmin kuin kuusinappulalla säätäminen. Ja sitten voisi myös olla se ikuinen auringonpaiste ja täydelliset valaistusolosuhteet, k'tooos.

Lehtiä oli kuvan ottamisen aikaan enemmän oksissa ja näköjään vihersivätkin.

Suht kiireistä

Kiirettä pitää. Alkuperäinen suunnitelma kuvasadon määrästä on jäänyt rutkasti miinukselle, mutta eiköhän tässä pikkuhiljaa saada asiaa korjattua.

Nuuskintaa ja hienostelua

Puistoa käytiin haistelemassa ja hieman hienosteltiinkin perjantain kunniaksi.

Sunnuntaiulkoilua

On mahdollista välttyä nousulta, jos menee metsään.

Syksy ja talven odottaminen on ehkä parasta aikaa vuodesta. Aamuisin tuoksuu jo syksy ja lankakorista kuoriutuu uusia lapasia ja sukkia uuteen talveen. Ehkä hieman hitaasti, mutta ehtivät vielä lämmittää neulojaansakin. Kyllä silti kesäkin paikkansa löytää. Onneksi kamera on joskus ollut mukana oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja ainakin hetken voi muistella.

la rentrée 08

Ovista ja ikkunoista

Liehuhäntien tapaaminen

Viikonloppu meni vauhdilla tutustuessa uusiin ja mielenkiintoisiin ihmisiin sekä samanmoisiin liehuhäntiin.