Ensimmäinen yhteinen sunnuntaiulkoilu sujui melko aurinkoisena aamupäivänä. Voikukat saivat kyytiä ja Valo opetti Armelille lentotekniikan alkeita.

Ensimmäinen yhteiskuva

Hunajakettu kotiutui jo melkein viikko sitten ja sai pari päivää myöhemmin nimekseen Armel. Nimi toteuttaa kaikki tarvitut elementit: se tarkoittaa jotain, ei ole selkeästi (suomalaisen) ihmisen nimi ja kuvastaa myös kantajaansa. Kolmeviikkoinen poika tuoksui aivan selvästi hunajalle ja "suuri karhu" liikkuu vielä ikänsä mukaisesti välillä muksahdellen. Ja kyllä se on myös rohkea kuin karhu ja se asettui uuteen laumaansa täydellä vauhdilla itkemättä yhtään itkuja. Valo ei ole esittänyt reklamaatioita, vaikka olikin pari päivää sen verran hämmentynyt, että pentu sai ottaa luunkin suusta. Nyt sankarit nukkuvat vierekkäin ja vaihtelevat leluja keskenään.

Kalliolla, kukkulalla

Ulkoilukelit senkun paranevat, kun lämpötila vähän laskee. Eletään jännittäviä aikoja :)

Punaisia kiharoita

Punaiset laineet erottuvat jo selvästi korvista. Pieni sisko on aikamoinen riiviö, mutta se ei tunnu valkotassuista veljeä haittaavan, kun siihen voi aina vastata pikkusalukin päättäväisillä painiliikkeillä tai vain heittäytymällä kohti. Kuvat ovat torstailta, ties kuinka paljon ovat jo kasvaneet sen jälkeen. Nyt vauhti nimittäin on kiivaimmillaan!

Onko se kirahvi?..

Onko se käsinukke? Ei, se on Valo! Ilmassa pientä ylemmyyden tunnetta (no, oltiin sentään neljännen kerroksen parvekkeella), mutta tässä virallinen vappukuva, lakkia se ei temppukoulustaan ole vielä ansainnut.