Kamera oli tänään hyvällä tuulella.

Jaa onko lunta ja jäätä? No ei. Tosin odotan huomisaamua toiveikkaana, sillä lenkin aikana tuuli kylmeni ihan selvästi. Armel lähettää samalla virtuaalihakemuksen kohellusagilityryhmään. Pääsisiköhän tuolla naamalla kokeilemaan keppejä ja putkia? Intoa siinä ainakin piisaa ja siinä missä Valo luikertelee puunrunkojen alta, Armel ylittää ne suuren maailman tyyliin komialla loikalla.

En ollut tajunnutkaan, että blogimaailmassa on niin paljon loistavia "agilityblogeja". Ja kun nyt olen katsellut muutamia videoita ja lukenut treenikertomuksia, niin naksutin tipahti kuin tilauksesta siivouskaapin ylähyllyltä. Parhaillaan suunnittelen kehittäväni myös Armelin kauko-ohjauksen aivan uudelle tasolle. Valo on näissä aika hyvä ja tekee myös istu-maahan-ylös -sarjoja lähes erheettä. Ruoste johtuu kyllä ihan vain treenaamattomuudesta ja kun nyt niin kovasti kehun, niin luulen, että kannattaa aloittaa suoraan alusta. Armelin vaatimaton bravuuri on paikallaan odottaminen ja luoksetulo käskystä. Joskus se antaa innolleen periksi eikä "varaslähdöistä" ole vielä täysin päästy eroon. Näistä siis aloitetaan. Lupaan, että videopostauksia ei näistä tule.

Piipahdettiin kotimatkalla juoksumailla. Toiminta oli juuri niin hurjaa juoksemista kuin voi kuvitella silloin, kun kaksi salukia on istunut takakontissa pari tuntia. Kun tuli kotiinlähdön aika, Armel juoksi päinvastaiseen suuntaan kohti pehmeää hiekkarinnettä ja juoksi sitä ylös alas.