Ensimmäinen yhteiskuva
Hunajakettu kotiutui jo melkein viikko sitten ja sai pari päivää myöhemmin nimekseen Armel. Nimi toteuttaa kaikki tarvitut elementit: se tarkoittaa jotain, ei ole selkeästi (suomalaisen) ihmisen nimi ja kuvastaa myös kantajaansa. Kolmeviikkoinen poika tuoksui aivan selvästi hunajalle ja "suuri karhu" liikkuu vielä ikänsä mukaisesti välillä muksahdellen. Ja kyllä se on myös rohkea kuin karhu ja se asettui uuteen laumaansa täydellä vauhdilla itkemättä yhtään itkuja. Valo ei ole esittänyt reklamaatioita, vaikka olikin pari päivää sen verran hämmentynyt, että pentu sai ottaa luunkin suusta. Nyt sankarit nukkuvat vierekkäin ja vaihtelevat leluja keskenään.
2 kommenttia:
Jeeee! Onnea nyt nimenannon johdosta. Vaikka kuulinkin sen jo L:ltä ku olitte ollu siel Chaplinissa. Jee, hyvä nimi on. Ja mä tietty kutsun sitä Arskaksi, ihan kiusallani! :) Ei vaiska, Armel on hyvä. Lupiinikoira ja Hunajakettu, jes. Kuulostaa ihan lastensadulta.
Harkitsin myös jotain kukka-aiheista gotham city -nimeä, koska kaikki voikukat vaan mystisesti katoaa tuon kuljettua ohi :D Blogin nimen päivittäminen on tosin mietinnän alla, mutta tuossahan tuli jo vahva ehdokas :)
Lähetä kommentti