Meidät kaikki löytää täältä. We are all here.

Täällä ollaan! Jotain uutta on haudottu, joten lähiviikkoina pitäisi kuuleman uudestaankin.

"Takkeja salukeille" on pieni sivuprojektini ja blogi, josta löytyy erilaisia käsillä tekemiäni projekteja. Näillä ilmoilla ei vielä takkeja tarvita, mutta pian alkaa sateinen syksy. Valon villapaitalaatikko alkaa tursuilla ja Armelillakin on sadetakki poikineen.

Jotta heinäkuu ei mene ihan ilman salukiterveisiä, niin tällaista on puuhailtu.

Kuvia kesäkuulta. Vaaleat hapsukorvat ovat hekin sukua.

Ja sitten keväisempiin kuviin!

Pieni hunajakettu täytti marraskuun lopussa kolme vuotta. Viime viikonlopun match showssa huomattavasti kärsivällisemmäksi muuttunut punasaluki vain huokaili grillimakkaroiden tuoksua ja meidät käteltiin ulos vasta best in show -kehän sijalta viisi. Voi, se rutiinin puute! Myös Valo sai osansa poseerauskuvien päivänä.

Hännättömiä kuvia, mutta pitäähän blogia aina välillä päivittää.

Salukien talvenkestävyyttä on taas paranneltu raidoilla ja tässä osa tuotoksista. Pienille mustillekin on tehty nopeasti ommeltuja talvipaitoja, vaikka jalka-aukkojen leikkaamiseen olisikin voinut ennen kuvan ottoa käyttää vielä pari saksen napsausta lisää. Hapsukkaamman mallin villapaita (josta puuttuu edelleen pienet etuhihat) on Muita ihania -blogin inspiroima, vaikka värimaailma onkin eri ja raitoja on vähän runsaammin.

Salukit toivottavat rauhallista joulua!

Puoliltapäivin startattiin, sitten käännyttiin hakemaan laturiin jäänyt kameran akku. Koirat juoksi ja katsottiin kun aurinko laski.

Lokakuun kuvia olisi paljon, mutta tässä tuoreimpia. Valosta tuli muutama viikko sitten ensimmäisen pentueensa isä. Pienet mustat muistuttavat kieltämättä enemmän äitiään, mutta toivottavasti joku tulee myös hieman isäänsä. Armel on varmasti loistava kummisetä ja pentujen leikittäjä. Soitin kännykkään äänitettyä pentuääntä molemmille ja Armelissa se sai aikaan hälytyksen, mutta Valo pysähtyi paikoilleen ja heilutti pitkää valkoista häntäänsä.