Oli kai synkkä ja myrskyinen yö - jossain. Täällä ei ole ollut tietoakaan moisesta ja viilein lenkki on tehty pari viikkoa sitten tätä tietä pitkin. Kamera on saanut levätä, sillä vaikka lämpötila olisi sopiva, pysähtyminen on mahdotonta. Paraskaan hyttyskarkote ei enää loppumatkasta tehoa (uusi tosin on kokeilussa) ja vaatekerroksiakin pitäisi olla useampia, jos mielii säilyä muhkuroitta. Mutta iloisiakin uutisia! Armel on suorittanut suohirviö-kurssin erinomaisin arvosanoin. Se on myös demonstroinut, kuinka voi uida ihan missä vaan, jos on tarpeeksi pieni. Valo lähinnä pyörittelee silmiään ja seisoo sivistyneesti vieressä nenä kohti raikkaampaa ilmaa.

Ulkona oli tänään hyvin erikoinen päivä. Lämmintä lähes 30 astetta ja Armel kävi elämänsä ensimmäisen kerran uimassa. Tai uiminen on ehkä liioiteltua. Se sai rantahepulit ja rynnisti suoraan järveen roiskien ympäriinsä (siksi ei kuvia). Toisella kerralla rannan syvyys ilmeisesti vähän yllätti Suohirviö Jr:n ja hieman järkyttyneen näköinen pikkusaluki kiirehti takaisin rantaan. Kolmannessa kuvassa aurinko halusi mukaan, vaikka saattaakin vaikuttaa pyykkinarulta.

Pullahiiri Armel

Armelin viimeinen vilkaisu kameraan, ilkikurinen nenänliike oikeaan ja vain pölypilvi jäi jäljelle. Aiemmin löydetty vaniljapitko houkutteli laumaa enemmän ja pieni todellakin löytyi ahmimasta pullaa. Tarkistin pitkon turvalliseksi jo aiemmin ja kai se 13-viikkoiselle olikin paikallaan. Otteita Armelin suurten saavutusten kirjasta:

- osaan odottaa ruokakuppia paikallaan istuen ja ryntään syömään vasta kun saan luvan

- ruokahuppu pysyy päässä ruokailun ajan

- luoksetulo tapahtuu korvat hulmuten (jos ei lasketa pitkoäksidenttiä)

- hankkiudutaan pikaisesti eroon liikanimestä Liruttaja

 

Kesälauma

Vakkari lenkkiporukka pääsi tänään joukolla kesäretkelle. Valitsimme selvästi oikean kellonajan ja vältyimme miljoonilta hyttysiltä ja saimme vähän aurinkoakin! Armel ei juuri arastele suuria koiraystäviään ja kulkee mukana kuin olisi aina ollut.

Suurena 12-viikkoispäivänä Armel pääsi myös vähän kiihdyttämään vieheen perässä ja hoiti homman ylpeänä kotiin. Go Armel! Valokin on käynyt harrastamassa ja sillä alkaa jo olla "treeni-ilme" radan varrella.

Armel rrrakastaa alamäkiä. Mitä jyrkempi mäki, sen kovempi vauhti. Loppuun pentupyörähdys ja uudestaan. Valo kiihdyttää useimmiten ylämäkiin ja viihtyy hyvillä näköalapaikoilla.