Niin, kuinka se nyt sitten menikään.. Illalla alkoi tuisku ja aamulla Armel pääsi kokeilemaan kuinka tornadohepulit onnistuvat muutaman sentin hangessa. Tätä halutaan selvästi lisää!

Jo muutaman lenkin aikana on koirien turkeille tipahdellut lunta ja tassujenkin kuivaamisen on voinut jättää seuraavaan kertaan. Armel ei ole vielä päässyt möyryämään lumihankeen, mutta vesipedosta ja suohirviöstä varmasti kuoriutuu myös pieni lumimies.

Valo Ylivalkoinen on kuin luotu huurteisia syysheiniä vasten.

Auringonlaskussa on aina jotain ikuistettavaa.

Vaikka aivan pian jo se seitsemäskin kuukausi on jo kulunut. Pieni villapöksy ei enää varsinaisesti ole kovin pieni, mutta mielessä on silti pentujen jutut. Armel on edelleen isänsä poika ja rakastaa mutaa, juoksemista ja ruokaa. Ja vettä ja kalliokiipeilyä.