Kaunis, sumuinen aamupäivälenkki päättyi kaatosateeseen. Joistain salukeista poiketen Armel rakastaa sadetta. Juoksuvilli ovat sitä todennäköisempi mitä kovemmin sataa. Viimeisimmät rataharjoitukset sujuivat mainiosti, nekin sateessa. Armelilla on nyt myös oma koppa odottamassa istuvampaa muotoa, kokoa on riittämiin, aina 9 3/4 edestä. Myös Valkoinen salama päätti näyttää omalla kierroksellaan kuinka saluki juoksee. 350m taittui vakavasti otettavan käsiajanottajan mukaan sekunneissa 25,14. Tai näin muistelen sadasosista. Rata oli märkä, raskas ja sillä oli pingottu useampi harjoitus ennen meitä, joten ihan sukkelastihan se kulki.

Neljätoista

Suvun vanhimmat ovat jo neljäntoista. Kolme sukupolvea salukeja kokoontui paikalle ja juhlallista sukukuvaakin yritettiin, muttei saatu. Blogger innostui järjestelemään kuvia oman tahtonsa mukaan, joten tällainen kavalkadi tällä kertaa.

Viisaat koirat kirmaavat näillä niityillä silmät kiinni. Armel on juurilleen uskollinen ja sille lähes kaiken tarvitsee olla suurta. Armelissa on onneksi myös suurta asennetta ja solidarisuutta. Ensimmäinen ratakierros avoimesta kopista sujui omaan, isojen poikien tyyliin, mutta tinkimättömällä paatoksella, jota se on osoittanut ensimmäisistä rättileikeistä lähtien. Salukikerhon maastopyörähdyksen se veti juoksuiltamissa vielä liikuttavammin. Maastokirjat on ehdottomasti tilattava ennen ensi kautta, kun kisatkin tulevat meidän luokse.