Pullahiiri Armel

Armelin viimeinen vilkaisu kameraan, ilkikurinen nenänliike oikeaan ja vain pölypilvi jäi jäljelle. Aiemmin löydetty vaniljapitko houkutteli laumaa enemmän ja pieni todellakin löytyi ahmimasta pullaa. Tarkistin pitkon turvalliseksi jo aiemmin ja kai se 13-viikkoiselle olikin paikallaan. Otteita Armelin suurten saavutusten kirjasta:

- osaan odottaa ruokakuppia paikallaan istuen ja ryntään syömään vasta kun saan luvan

- ruokahuppu pysyy päässä ruokailun ajan

- luoksetulo tapahtuu korvat hulmuten (jos ei lasketa pitkoäksidenttiä)

- hankkiudutaan pikaisesti eroon liikanimestä Liruttaja

 

Kesälauma

Vakkari lenkkiporukka pääsi tänään joukolla kesäretkelle. Valitsimme selvästi oikean kellonajan ja vältyimme miljoonilta hyttysiltä ja saimme vähän aurinkoakin! Armel ei juuri arastele suuria koiraystäviään ja kulkee mukana kuin olisi aina ollut.

Suurena 12-viikkoispäivänä Armel pääsi myös vähän kiihdyttämään vieheen perässä ja hoiti homman ylpeänä kotiin. Go Armel! Valokin on käynyt harrastamassa ja sillä alkaa jo olla "treeni-ilme" radan varrella.

Armel rrrakastaa alamäkiä. Mitä jyrkempi mäki, sen kovempi vauhti. Loppuun pentupyörähdys ja uudestaan. Valo kiihdyttää useimmiten ylämäkiin ja viihtyy hyvillä näköalapaikoilla.

Pieni kasvaa kohisten ja tuntuu, että viikossa sen jalat ovat venähtäneet ainakin tuplapitkiksi. Valon oma nojatuolikaan ei enää ole saavuttamatonta vyöhykettä. Tämän viikon vertailupotretti ei ehkä ole kovin selkeä, mutta noin puolet on vielä saavuttamatta.

 

lomaa, osa 3

Tuttuja maisemia Ruissalosta. Mukana oli eväät ja hyvät kävelykengät, seuraavalla kerralla täytyy tosin muistaa vähän viileämmät asusteet.