Näköjään vieläkin löytyy uusia reittejä, joilla ei olla käyty ainakaan kameran kanssa. Näillä oli selvästi huippua!
Armel on trenditietoinen pikkusaluki ja sen suosikkiherkku on silkkaa superfoodia - mustikat. Ei vielä löydetty runsaiden mättäiden äärelle, mutta jospa löytyisi nopea keino kouluttaa pari mustikkakoiraa.
Metsään tuuli ja kuusien varjossa oli jo hieman viileämpää kävellä. Nähtiin muutama mustikka, tarkistettiin laavu ja Armel kävi uimassa sekä jatkoi jo valmista kuoppaa pikaiseen viilentymiseen.
Eilisen kuvia aikaiselta aamulenkiltä. Mitä parhaimman lenkki-ilman vastapainoksi Armeliin pureutui myös ensimmäinen punkki ikinä. Myös allekirjoittaneen ensimmäinen punkin irroitus varmaan 15 vuoteen, Armelista irroitus ei ollut paha keikka kun tarvitsi vain maata selällään ja saada maharapsutuksia. Mutta kuvassa ilme on syystäkin veikeä. Se löysi itselleen aamiaista grillatun kanan muodossa.
Oli kai synkkä ja myrskyinen yö - jossain. Täällä ei ole ollut tietoakaan moisesta ja viilein lenkki on tehty pari viikkoa sitten tätä tietä pitkin. Kamera on saanut levätä, sillä vaikka lämpötila olisi sopiva, pysähtyminen on mahdotonta. Paraskaan hyttyskarkote ei enää loppumatkasta tehoa (uusi tosin on kokeilussa) ja vaatekerroksiakin pitäisi olla useampia, jos mielii säilyä muhkuroitta. Mutta iloisiakin uutisia! Armel on suorittanut suohirviö-kurssin erinomaisin arvosanoin. Se on myös demonstroinut, kuinka voi uida ihan missä vaan, jos on tarpeeksi pieni. Valo lähinnä pyörittelee silmiään ja seisoo sivistyneesti vieressä nenä kohti raikkaampaa ilmaa.
