14. elokuuta 2011

Viisaat koirat kirmaavat näillä niityillä silmät kiinni. Armel on juurilleen uskollinen ja sille lähes kaiken tarvitsee olla suurta. Armelissa on onneksi myös suurta asennetta ja solidarisuutta. Ensimmäinen ratakierros avoimesta kopista sujui omaan, isojen poikien tyyliin, mutta tinkimättömällä paatoksella, jota se on osoittanut ensimmäisistä rättileikeistä lähtien. Salukikerhon maastopyörähdyksen se veti juoksuiltamissa vielä liikuttavammin. Maastokirjat on ehdottomasti tilattava ennen ensi kautta, kun kisatkin tulevat meidän luokse.

3 kommenttia:

Emmi kirjoitti...

Ihania kuvia ja ihania koiria, edelleen :) Näin teidät eilen Kaupissa, mutta en harmikseni ehtinyt missään välissä tulla moikkaamaan vaikka mielessä olittekin. Pojat oli niin komeina :)

Emmi, Nanna ja Moa

blanc kirjoitti...

en kestä, nämä on niin ihania nämä sinun koirasi ja kuvasi!
b

tuija kirjoitti...

emmi, en melkein kehtaa tunnustaa, mutta mäkin huomasin teidät. Armel vain oli sitä mieltä, että jos liikutaan, niin se päättää suunnan ja tavan. Lähdettiinkin kesken, kun ei oltu lenkkeilyn päätteeksi syöty koko päivänä. Seuraavalla kerralla sitten! :)

blanc, kiitos kaunis! Mukavaa saada vähän eloa näihin kommenttilaatikoihinkin.